Sairastupa - Kappeli

*Rauhallinen puusta rakennettu huone on rakennettu lisähuoneen tilalle, ja siellä on yksi vuode sekä paljon parantajan tarvikkeita, ja seinällä valtava puinen risti*

* Asteli sairastupa - kappeliin, katsellen ympärilleen. Ihan mukavaltahan paikka vaikutti. Vai että täällä hän viettäisi tulevan viikkonsa. Voi kuinka tulisikaan yksinäistä.. Istahti vuoteelle, hörpäten teetään, ja miettien jotain. Laski sitten kupin jollekkin pikkupöydälle, alkaen tarkastelemaan parantajan tarvikkeitaan, joilla ilmeisesti tulisi hoitamaan ihmisiä. Mutristi hieman huuliaan, mennen takaisin vuoteelle, asettuen makuulle. Katseli huoneen kattoa, joka ilmeisesti oli tehty puusta. *

*Yllättäen huoneenurkasta hypähti ylös vanha mummo, jolla oli myös parantajanvaatteet, ja mummo oli todella kiukkuinen* Sinäkö muka uusi parantaja? Perkele, nuori tyttö!

* Nousi hetkessä, säikähtäneenä pedistä istuma - asentoon, kääntäen katseensa mummeliin, joka ilmeisesti oli joku vanhempi parantaja. Tästä ei ollutkaan kerrottu. *

Häh? Niin .. Siis juu, olen. Eikä tarvitse käyttää noin rumia sanoja.

* Lausahti, arvostavasti tietenkin, koska päätteli olevansa oppilas, tai joku vastaava. *

*Mummo nappasi luudan, ja huiskutti sillä kiukkuisena pölyjä, ja saapuessaan Bethin kohdalle huiskutti tuotakin luudalla* Sotaa! Nälänhätää! Lohikäärmeitä! Ja parantajat ei keitä teetä! Laitappa pannu tulille, pannu tulille suuren herran nimeen, pannu tulille kuningas Keithin nimeen!

* Katsoi mummoa hetken kuin jotain seonnutta eikonhupakkoa, mutta nyökkäsi sitten hieman epävarmasti. Ei pitänyt naisen kärttyisestä asenteesta. Asteli kuitenkin vanhan liesihöskän luo, alkaen sytyttelemään sitä parhaansa mukaan. Voi kuinka vanhan ajan laitteet olivat hankalia.. Sai kuitenkin valkean uuniin lopulta, hakien jostain vettä ja jotain teejuttua millä sitä nyt entisaikaan tehtiinkään, ja alkaen tekemään teetä. *

Olen Beth. Mukava tutustua.

* Sanoi, koittaen esittäytyä tuon höpinöiden päälle. *

Ja mie olen Harvatinmäen Hiivari, tämän kyläpahasen ENTINEN parantaja, sen mie vaan sanon että kuninkaan veli se on koko valtion tuho, kyllä se vaan niin on että ei tästä maasta selvitä, ellei laiteta nyt ritari Gabrielia asemiin. *kälätti samalla kun siivoili*

# Hieman outo nimi.. Noh.. #

Oikein kaunis nimi. Kuka tämä kuninkaan veli on, ja miksi hän haluaa tuhoa?

* Kysyi varovasti, eikä halunnut suututtaa vanhaa rouvaa, joka oli ilmoittanut olevansa kylän entinen parantaja. Ja vielä painoittanut sanaa entinen. Voi kuinka tehtävä osasi vaikuttaa pelottavan todelta. Ihan kuin hän olisi Merlinin oppipoika, naisversiona vain, tai jotain. *

Se on tämä tämä tämä.. tämä Weith Cicreb! *kääkätti* Meidän kunkku Keith hänet vallasta syöks, niin siitäpä Weith jäi kaunaa kantamaan. Vaan siepä et tietenkään siitä mittään tiedä, tuollanen nuor tytöntyllerö, erotatkohan sie edes salvan ja supperon toisistaan?

Ahaa.. Ja totta kai erotan, en ole aivan typerä.

* Lausahti, kääntäen katseensa vanhasta naisesta teepannuun, jota edelleen keitti. Tämä oli varsin hidas menetelmä siihen nähden, mihin Beth oli tottunut aikaisemmin. Tässä kestäisi hetki totutella. Mutta ainakin tuo muori vaikutti jokseenin.. Mukavalta. *

*Muori jatkoi luudalla siivoilua, ja se vaikutti menevän kiukun ja aggression vallassa, sillä hän kiroili samalla kuin merimies* Perkele, samperi, pirhana, voi jumatsuikka. On se niin, että meilllä parantajalla pitäisi olla paremmat olot!

# .. Hyvin vihainen ihminen.. Ja kiroilevainen. #

Olen täysin samaa mieltä, rouva Hiivari.

* Vastasi, nostaen pannun liedeltä pöydälle, ottaen jostain kaksi kuppia, ja kaatoi molempiin teetä. Kääntyi sitten kupit kädessään muorin puoleen, ojentaen hymyillen naiselle teekupin. *

Viepäs kuule kuninkaalle, ritarille ja palvelusväellekin kupilliset! *tiuskaisi, ja hörppäsi samalla teetä* Kelvollista!

Selvä, rouva Hiivari.

* Sanoi, nyökäten naiselle. Nappasi sitten tarjottimen jostain, kaataen kuppeihin teetä varovasti ja kaikille tasaverroin. Asteli sitten tarjotin kädessä oleskelutilaa kohti, kuten Hiivari oli käskenyt tekemään. *

* Oli jossain vaiheessa iltaa palannut sairastupa - kappeliin, kun oli vienyt ensin teekupposet muille, kuten rouva Hiivari oli käskenyt. Pian sen jälkeen oli painunut maate. Nytpä heräili, vilkaisten ympärilleen. Edelleen täällä, hassua. Puki päällensä taas tuon parantajanasun, jonka eilen Big Brotherilta oli saanut. Asteli sitten tekemään itselleen teetä tuon uunihököttimen luo, jota eilenkin oli käyttänyt. Ensin sytytti pesän lämpenemään, odotellen hetken, jotta hellakin lämpenisi. Sen jälkeen asetti hellalle pannun, jossa oli vettä. Näin sitten alkoi tekemään itselleen teetä. Nappasi kupin, jonne sen lopulta teki. Palasi sitten istumaan sängylleen, ja miettien kaikenmoista. *

*Harvatinmäen hiivari puhdisti huoneen ikkunoita ruskealla rätillä, ja vilkaisi välillä pahalla silmällä Bethiä*

Rouva Hiivari, haluaisitteko teetä?

* Kysäisi nainen ystävällisesti vanhemmalta rouvalta, joka puhdisti huoneen ikkunoita. Vaikka Harvatinmäen Hiivari ei tuntunut pitävän naisesta, uskoi rouvan kyllä tottuvan hänen läsnäoloonsa. Ainakin toivoi niin. Ei halunnut asua koko viikkoa vihaisen vanhan naisen kanssa. *

Kyllä mie nyt otan! *istahti Bethin viereen, ja tuijotti tyttöä kotkamaista nenänvarttaan pitkin* Kuulitkos sie, että gladiaattoriareena on valmistunut? Se tässä työssä on parasta, että pääsee yläosattomia nuoria miehiä hoitamaan. Mie en malta ootella, että se Saterleen ritari tänne eksyy!

Selvä.

* Sanoi rouvalle hymyillen, kaataen tuollekkin kupposeen teetä, ja ojentaen sen tuolle. Kuunteli sitten asioita, joita rouva kertoi. Oli oikein mukava kuunnella tuon kertomia asioita työstä. Ehkä hänestä tulisikin parantaja.. Hmm.. *

En tiennytkään. Sepä kiva. Ja tottahan toki on mukava nähdä yläosattomia nuoria miehiä. Varmaan ritari Saterlee tällä viikolla ilmestyypi tänne.

* Hymyili naiselle edelleen ystävällistä hymyään. Vaikkakaan ei halunnut Gabrielille käyvän mitään. Mutta varmaan jotain käy, koska muutenhan tässä roolissa ei olisi mitään järkeä. *

* Käveli takaisin sairastupa - kappeliin, jonne oli kaivannut jo jonkin aikaa. Täällä oli niin mukavan rauhallista. Oli hyvin sopeutuvainen ihminen, joten tämän takia naisen olikin helppo kotiutua tänne. Voi kuin toivoikin voivansa asua täällä talossa olonsa aikana. Tai no, niin kauan kuin sitä nyt oli jäljellä.. Enään kaksi viikkoa. Tämä ja ensiviikko. Voi kuinka.. Haikeaa. Ei halunnut lähteä vielä.. Pudisti pienesti päätään, jotta ajatukset kaikkoaisivat naisen mielestä. *

Rouva Hiivari, saanenko kysyä, mitä voisin mahdollisesti tehdä? Olisi mukava olla avuksi.

* Sanoi hymyillen naiselle. *

Meneppä hoviin kysymään, tarvitaanko siellä apua.

* Heräili taas uuteen aamuun tässä mukavassa pikku huoneessa. Eilen oli nyökännyt Hiivarille, ja mennyt auttamaan tarpeiden mukaan oleskelutilaan, ja oli palannut kun oli saanut asiat tehtyä, ja mennyt nukkumaan. Nyt puki päällensä parantajanasunsa, josta edelleen piti. Tämä oli niin mukava ja yksinkertainen. Beth uskoi olevansa edellisessä elämässään keskiajalla ollut parantaja, koska tämä oli niin mukavaa. Meni lämmittämään hellasysteemiuunia, tehdäkseen itselle ja rouva Hiivarille teetä. *

* Naisen silmät rävähtivät auki nopeasti. Oliko se ollut vain unta? Toivottavasti.. Katseli ympärilleen ilmeettömänä, huokaisten helpotuksesta. Kauhea uni.. Hyvin kauhea. Onneksi kuitenkin vain pysyi unena. Venytti käsiään, haukotellen. Nousi sitten pediltä, hieraisten silmäänsä. Vaihtoi parantajanasun päällensä, kuten aina, alkaen taas keittämään itselleen ja rouva Hiivarille teetä tuolla iänaikaisella uunihökättimellä, joka vei kamalasti tilaa. *